Kun maalämpöpumppu sanoi ”PUM!” – Selviytymisopas Vilppulan pakastimeen

Joskus elämä heittää eteen sitruunoita, mutta tällä kertaa se heitti niskaan koko Hannes-myrskyn ja sähkökatkon, joka päättyi hieman turhan räiskyvään jälleennäkemiseen. Tervetuloa seuraamaan tarinaa siitä, miten Pohjolan Kajon tyyssija muuttui hetkessä viralliseksi arktiseksi testilaboratorioksi.

Räjähdysaltis rakkaussuhde

Meillä oli maalämpöpumppu. Se oli sellainen rakas vihattu laitos, joka hurisi omassa pikku kolossaan pihalla. Kunnes tuli Hannes. Myrsky pimensi kylän, ja kun sähköt vihdoin räpsähtivät päälle, pumppumme päätti ilmeisesti juhlistaa tilannetta ilotulituksella.

Lopputulos:

• Kytkimet: Halki.
• Paisuntakattila: Poksahtanut (dramaattisesti).
• Pumppu: Tussahtanut eläkkeelle.

Siellä se nyt lepää, hiljaisena muistomerkkinä ajasta, jolloin lämpö tuli seinästä ilman, että sisällä piti käyttää pilkkihaalareita. Onneksi kyseessä oli vain tekniikan pettäminen eikä ketään sattunut, mutta sanotaanko näin: suomalaisessa talvessa lämmitysjärjestelmän menettäminen on vähän kuin menettäisi uimapuvun avantouinnilla – tunnelma viilenee välittömästi.

Muotitalvi: Villasukkia ja 10 asteen luksusta

Kun ulkona paukkuu -30 astetta ja sisällä mittari värisee itsepintaisesti kymmenessä asteessa, on aika kaivaa esiin todellinen ”winter chic” -mallisto. Tässä kohtaa suuri kiitos eräälle asiakkaallemme nerokkaasta vinkistä: säärystimet käsivarsissa. Päivän asuni onkin koostunut seuraavista komponenteista:

1. Kolmet villasukat (kerrostaminen on taidetta).
2. Pitkät kalsarit (luottoasuni huhtikuuhun asti).
3. Pipo sisällä (koska tyyli ennen kaikkea, ja lämpö karkaa päästä).

Tämä asukokonaisuus päällä olen näyttänyt enemmän eksyneeltä naparetkeilijältä kuin hyvinvointiyrittäjältä, mutta hei – huumorilla ja kerrospukeutumisella tästäkin on selvitty!

Paluu juurille (ja ulkosaunaan)

Kun moderni tekniikka tekee lakon, on palattava perusasioiden äärelle. Takat ovat hohkanneet punaisina ja puita on kannettu sisään sellaiseen tahtiin, että hauis kasvaa kohisten.

Pesuosastolla mentiin todella perinteiseen malliin: ulkosauna sai uuden vesipannun! Siellä sitä on lämmitetty vettä niin tiskaamiseen kuin omiin pesuhetkiinkin. On siinä oma romanttinen hohtonsa kantaa tiskivettä lumihangen läpi, kun ripset jäätyvät kiinni toisiinsa. Se on sitä aitoa Pohjolan Kajoa – terapeuttista, jos niin haluaa uskoa!

Valoa tunnelin päässä

Nyt voimme jo huokaista. Nurmikko alkaa pilkistää ja pahimmat pakkaset ovat takana päin. Oppitunti on opittu: Suomessa ei kannata menettää lämmitystä talvella, sillä uutta pumppua ei saa tilattua, vaikka tarjoaisi vaihdossa sielunsa ja puoli valtakuntaa.

Mutta me olemme yhä täällä, hengissä ja (melkein) sulaneina. Jos selviämme tästä, selviämme mistä vain!